Takaisin

Kuinka opiskella tehokkaasti – vältä näitä yleisiä virheitä

goal-setting learning-techniques time-management
· 6 min luku
Kuinka opiskella tehokkaasti – vältä näitä yleisiä virheitä

Kukapa ei haluaisi olla tehokkaampi opiskelija? Eikö olisi upeaa saada aikaan enemmän, mutta vähemmällä vaivalla ja työmäärällä.

Tehokkuus voi tietysti kuulostaa joskus kylmältä, kliiniseltä tai aikaamme liiankin sopivalta ikimantralta. Vaatimus olla kaikessa tehokkaampi voi nostaa sykkeet ja stressitasot heti pilviin ja ihan ymmärrettävästi. Aivan liian helposti lähes kaikki elämänalueet muuttuvat suorittamiseksi ja pakonomaiseksi täydellisyyden ja projektinomaisuuden tavoitteluksi.

Onkin oleellista muistaa, että tehokkuus on nimenomaan työkalu, jonka avulla on mahdollista palauttaa aikaa, jaksamista ja hallintaa arkeen. Kaikessa ei tarvitse eikä pidä olla tehokas, mutta opiskelun osalta se on hyvä idea. Vaikka oppiminen on aidosti merkityksellistä toimintaa, ei sen painoarvo saa ottaa ylivaltaa muun elämän kustannuksella.

Pohdittaessa tehokkuutta mietitään ehkä turhankin usein, mitä pitäisi lisätä omiin toimintatapoihin olipa kyse sitten pienistä rutiineista tai uusista opiskelutekniikoista. Toisaalta aihetta voi lähestyä myös toisesta näkökulmasta. Mitä turhaa ja tehotonta teemme, jonka voisimme saman tien karsia pois? Usein karsiminen tarkoittaa myös turhan tai hyödyttömän toiminnan korvaamista jollakin järkevämmällä ja tehokkaammalla tavalla.

Tutkittaessa opiskelutapoja ja niiden avulla saavutettuja tuloksia on havaittu selkeitä säännönmukaisuuksia siinä, minkälaiset opiskelutavat toimivat, ja mitkä taas eivät niinkään. Jokainen meistä oppii tietysti yksilöllisesti omalla tavallaan, mutta muutamat haitalliset, tehottomat ja aikaa vievät opiskelurutiinit kannattaa silti ottaa tarkemman tarkastelun kohteeksi. Pienestä itsereflektiosta tuskin koskaan on haittaa.

Vältä näitä tehottomia opiskelutapoja

Passiivinen lukeminen tai muu opiskelu kertausvaiheessa

Eräs ensimmäisistä itsenäisistä tenttisuoritukseni yliopistossa oli katastrofi. Tein monta asiaa väärin, mutta yksi isoimmista oli se, että luettuani kerran teoksen läpi palasin sen pariin uudestaan ja uudestaan kunnes sain edes jonkinlaisen käsityksen kokonaisuudesta. Räpiköin tentin läpi hädin tuskin ja jäin ihmettelemään, mitä tein väärin. Olinhan käyttänyt mokomaan kirjaan tuhottomasti aikaa.

Eräs yleisimpiä virheitä opiskelutavoissa on jatkuva passiivinen tiedon tankkaaminen esimerkiksi pelkästään lukemalla materiaalin läpi uudestaan ja uudestaan. Lukiessa tietysti tuntuu siltä, että opiskelemamme aihe on kirkkaana mielessä, sillä se täyttää sillä hetkellä työmuistin ja huomiokykymme. Osa tiedosta siirtyy myös pitkäkestoiseen muistiin jollain tapaa jäsentyneenä.

Varsinainen oppiminen ja asioiden yhdistely toisiin kokonaisuuksiin tapahtuu usein kuitenkin vasta siinä vaiheessa, kun käsittelemme tietoa aktiivisesti eli palautamme sen pitkäkestoisesta muistista työmuistiin. Tämän vaiheen voi tehdä monella tavalla esim. testaamalla osaamistaan muistiinpanoista tai tehtävien avulla.

Aivan liian usein ensimmäinen aktiivinen opiskeluvaihe tulee vasta kokeessa tai tentissä.

Passiivisuus luennoilla tai oppitunneilla

Luennot tai oppitunnit ovat harmillisen usein opettajan monologeja, jotka jo itsessään kannustavat passivoitumaan ja heittäytymään kuuntelijan rooliin. Osa saattaa jopa määritellä itsensä ”auditiiviseksi” oppijaksi, jonka kannattaakin panostaa kuunteluun. Valitettavasti oppimistyylit tai oppimiskanavat ovat suurelta osin myytti, ja suurin osa meistä oppii parhaiten yhdistelemällä useita eri oppimiskanavia ja käsittelemällä tietoa aktiivisesti.

Luennot ja oppitunnit kannattaa ehdottomasti käyttää hyödyksi, sillä konteksti on mitä ihanteellisin tehokkaalle oppimiselle. Muut häiriötekijät on useimmiten poistettu valmiiksi ja tieto on jäsennelty valmiiksi juuri sopivaksi kokonaisuudeksi. Ainoa mitä meille jää, on ottaa aktiviinen rooli ja käyttää aika hyödyksi, jolloin emme joudu tekemään samaa työtä uudestaan tulevaisuudessa.

Paras tapa olla aktiivinen luennolla tai oppitunnilla on tehdä muistiinpanoja materiaalista ja mielellään niin, että et kopioi opettajan raapustuksia. Omia huomiota tai muistiinpanoja kannattaa tehdä, vaikka luentokalvot olisikin saatavilla. Itse saattaisin jopa käyttää tunnin muistitekniikoiden avainsanojen luomiseen, mikäli menetelmä istuisi hyvin kurssin aiheisiin.

Alleviivaus

Alleviivaaminen tai tekstin korostaminen eivät ole kaikkein tehottomimpien tekniikoiden joukossa, mutteivat myöskään lähellä huippua. Tekniikka toimii parhaiten silloin, kun luemme uutta ja haastavaa tekstiä ensimmäistä kertaa. Tällöin pystymme jäsentämään oleelliset pointit ja samalla edetä suhteellisen nopeasti materiaalin kanssa.

Usein kuitenkin alleviivausten rajaaminen on vaikeaa ja pian huomaamme alleviivaavamme yli puolet kaikesta tekstistä. Päähuomio menee alleviivaamiseen ja ajatuksemme katkeilee välittömästi. Lisäksi palatessamme alleviivausten pariin, teemme yhä työtä varsin passiivisesti.

Huomattavasti parempi menetelmä olisi kirjoittaa avainsanoja kirjan marginaaliin tekstikappaleiden kohdalle. Tämä onnistuu tietysti ainoastaan silloin, kun omistat kyseisen teoksen.

Opiskelun kasaaminen pitkiksi sessioiksi (yleensä lähellä deadlinea tai tenttiä)

Jo maalaisjärkikin sanoo, että tasainen harjoittelu ja säännöllinen kertaaminen voittavat mennen tullen tiiviin intensiivijakson, jossa kaikki oppiminen on sullottu viimeiseen mahdolliseen hetkeen ennen palautusta tai tenttiä.

Jotenkin kuitenkin löydämme itsemme aina tästä stressaavasta tilanteesta, vaikka olemme luvanneet itsellemme, että opiskelemme jatkossa säännöllisesti ja tasaisin intervallein. Suurin syy tähän on se, että opiskelu on vaikeaa ja vaatii aivoiltamme paljon energiaa ja sitoutumista. Olemme mestareita lykkäämään kaikkea vaikeaa, ja vasta todellinen paine havahduttaa meidät työskentelemään todella tavoitteemme eteen. Tulos on tietysti arvattava.

Oppimistutkimuksissa juuri opiskelun hajauttaminen pidemmälle ajanjaksolle pitkien yksittäisten sessioiden sijaan on havaittu yhdeksi tehokkaimmista tekniikoista oppimisen kannalta. Lisäksi sen vaikutus stressitasoihin ja ajanhallintaamme on merkittävä, kun systeemin saa toimimaan.

Opiskelu ilman suunnitelmaa tai tavoitteita

Suunnittelu voi välillä tuntua turhalta työvaiheelta, joka vie suotta aikaa varsinaiselta tekemiseltä. Yksittäinen opiskelutehtävä tai -kokonaisuus voikin tuntua selkeältä, mutta kokonaisuuden hahmottamiseen ja priorisointiin on välttämätöntä käyttää jonkin verran aikaa, jos haluaa selvitä opiskelustaan kunnialla.

Opiskelun suunnittelulla on reilusti hyötyjä:

  • Sinun ei tarvitse aina erikseen miettiä, mitä tehdä seuraavaksi.
  • Kokonaisuus on organisoitu etukäteen, jolloin sinulla on yksi stressi vähemmän.
  • Ajanhallinta onnistuu helpommin ja esimerkiksi koeviikon paniikkiopiskelu on tätä kautta vältettävissä.
  • Hyvä suunnitelma ja kalenteri luovat motivaatiota.
  • Muun elämän tasapainottaminen opiskeluun sujuu helpommin kalenterin avulla

Suunnittelu kannattaa aloittaa isoista kokonaisuuksista kuten lukuvuosikalenterin ja jaksokalenterin luomisesta. Näiden yhteydessä on hyvä muodostaa myös opiskelutavoitteita, jotka ohjaavat työskentelyä haluttuun suuntaan ja auttavat edistymisen seurannassa.

Lyhyemmän aikavälin suunnittelu taas jakautuu viikkokalenteriin, päiväsuunnitelmiin ja tehtävälistoihin. Kuulostaa tietysti vähän työläältä, mutta suunnitteluun käytetty aika saadaan moninkertaisesti takaisin opiskelutehossa. Tarkemmin opiskelutavoitteisiin ja suunnitteluun pureudumme aiheeseen liittyvillä tunneilla.

Liika tai liian vähäinen haaste

Jokainen tietää sen tunteen, kun uusi opiskeltava asia menee yli hilseen. Vaikka keskittyisi kuinka, ei asiasta oikein saa kiinni. Liika monimutkaisuus johtuu tavanomaisesti siitä, että aiheeseen liittyvä pohjaoppinen on jäänyt vajavaiseksi tai jopa olemattomaksi.

Oppiessamme uutta aivot rakentavat hermoverkkoja, joiden kautta tiedonkulku ja opitut kokonaisuudet pystytään palauttamaan mieleen nopeasti. Liian monimutkaiset ja vaikeat tehtävät tai konseptit yleensä tarkoittavat sitä, että näitä hermoverkkoja ei ole päässyt kehittymään kunnolla ja tarvittavat tiedot ovat korkeintaan murusina siellä täällä, eikä niiden yhdistely onnistu.

Toisessa ääripäässä osaamme jonkin asian jo niin hyvin, että sen kertaaminen on jo käytännössä turhaa. On tietysti mukava kokea onnistumisen tunteita esim. ratkaisemalla matematiikan tehtäviä, jotka luonnistuvat ilman suurempaa vaivannäköä. Valitettavasti tällöin uuden oppiminen jää taustalle ja korkeintaan vahvistamme jo olemassa olevia vahvoja tietorakenteita.

Psykologi Lev Vygotsky kehitti teorian ”lähikehityksen vyöhykkeestä”, jossa oppiminen on kaikkein tehokkainta. Tällöin haastetaso on juuri optimi eli joudumme aidosti tekemään töitä oppiaksemme asian, mutta toisaalta haaste ei ole ylivoimainen. Näin etenemisestä tulee palkitsevaa ja voimme saavuttaa helpommin täydellisen keskittymisen eli flow-tilan.

Lopuksi

Ei ole olemassa mitään yhtä ja oikeaa opiskelutapaa tai -tekniikkaa, joka olisi ylivoimaisesti muita parempi. On myös täysin mahdollista, että jokin tässä tekstissä esitetty ”tehoton” opiskelutapa voi olla toimiva juuri sinulle.

Oleellista on olla kriittinen omia opittuja tapoja kohtaan ja kokeilla rohkeasti uusia menetelmiä sekä pyrkiä muodostamaan niistä itselle sopiva kokonaisuus, opiskelustrategia. Lisää vinkkejä ja systemaattisen lähestymisen tähän työhön löydät kattavasti valikoimasta erilaisia tunteja.

Kiitos lukemisesta!