Takaisin

Näin opiskelet aktiivisesti soveltamalla ja luomalla tietoa

learning-techniques
· 5 min luku
Näin opiskelet aktiivisesti soveltamalla ja luomalla tietoa

Oppiminen on todella laaja käsite, sillä lähes kaikki muutokset toimintatavoissa voidaan oikeastaan kuvailla oppimisena. Oppimista tapahtuu silloin kun kuulet uuden sanan vieraasta kielestä kuten myös keksiessäsi uuden tavan pestä astiat yhä tehokkaammin. Erityisesti taitojen oppimisessa käytännön tekeminen ja harjoittelu korostuvat siinä missä uuden tiedon opettelussa tiedon hankkiminen ja soveltaminen eri keinoin on keskeisessä roolissa.

Karkeasti on kuitenkin mahdollista jakaa lähes kaikki oppiminen kolmeen isoon kokonaisuuteen, joiden sisään mahtuu lukuisia alakategorioita. Tehokas oppija ymmärtää kaikkien kokonaisuuksien hyödyn ja pystyy käyttämään niitä tehokkaasti oppimisprojekteissaan.

  • Tiedon/taidon hankkiminen
  • Tiedon/taidon soveltaminen
  • Tiedon/taidon luominen
Tiedon/taidon hankkiminen Tiedon/taidon soveltaminen Tiedon/taidon luominen
Mistä kyse? Oppiminen hankkimalla tietoa eri menetelmillä ja eri aistikanavia pitkin. Oppiminen soveltamalla tietoa tai taitoa uudessa ympäristössä. Uuden tiedon tai taidon luominen jo opitun pohjalta.
Vahvuudet Tietoa on tarjolla valtavat määrät. Ei välttämättä kovin työläs. Ei vaadi aikaisempaa tietämystä aiheesta. Aktiivista oppimista. Auttaa yhdistämään tiedot muihin kokonaisuuksiin. Tehostaa opitun muistamista. Aktiivista oppimista. Kannustaa luovuuteen ja uusien ideoiden syntymiseen. Erittäin tehokasta syvän ymmärryksen luomisessa.
Heikkoudet Ei kovin tehokas ilman kertausta. Usein varsin passiivista. Vaatii pohjatietoja tai -taitoja. Aina soveltaminen ei ole mahdollista. Melko työläs. Vaatii paljon pohjataitoja tai -tietoja. Melko työläs.
Esimerkki: tieto Historian pääsykokeisiin harjoittelu oppikirjojen, muistiinpanojen ja dokumenttien avulla. Historian pääsykokeisiin valmistautuminen vastaamalla vanhoihin tenttikysymyksiin opiskeltavista aiheista. Historian pääsykokeisiin valmistautuminen pitämällä historia-aiheista blogia, jossa opeteltavia aiheita pohditaan ja haastetaan näkökulmia.
Esimerkki: taito Kitaransoiton harjoittelu lukemalla musiikkiteoriaa ja nuotteja. Musiikillisen ymmärryksen kehittäminen Kitaransoiton harjoittelu soittamalla biisejä nuoteista tai kuulolta Kitaransoiton harjoittelu luomalla omia biisejä

Oppiminen on mahdollista pelkästään yhdellä edellä mainituista tavoista, mutta tällöin jää hyödyntämättä muiden tarjoamat hyödyt. On esimerkiksi tavallista, että tietoa hankitaan valtavat määrät kokeeseen tai tenttiin valmistautuessa, mutta ensimmäisen kerran sitä sovelletaan vasta itse kokeessa. Uutta tietoa ei edes missään vaiheessa luoda.

Toisaalta täytyy pitää mielessä, että soveltaminen ja luominen ei onnistu ennen kuin tieto tai taito on hankittu ja pohjaosaaminen sen käyttämiseen harjoiteltu. Tällöinkin tarvitaan harjoitusta ennen kuin toiminta sujuu luontevasti.

Kannattaako kaikkea yrittää opiskella syvällisesti?

Tiedon työstäminen ja isojen kokonaisuuksien hahmottaminen on väistämättä melko työlästä verrattuna pelkkään tiedon vastaanottamiseen. Esimerkiksi yliopistotasoisen esseen kirjoittaminen lähdemateriaalien pohjalta on aikaa vievä ja haastava prosessi, joka vaatii muutakin kuin läppärin ja pannullisen kahvia. Toisaalta esseen valmistuttua on käytännössä katsoen mahdotonta olla tuntematta aihettaan melko perinpohjaisesti.

On päivänselvää, että kenenkään aika ei riitä jokaisen opiskeltavan aiheen hallintaan asiantuntijan tasolla, eikä siinä toisaalta olisi paljon järkeäkään. Nykymaailmassa on mahdoton aavistaa, minkälaista osaamista tarvitaan missäkin vaiheessa työuraa tai opiskelua. Oleellista on siis oppia periaatteita asioiden taustalla ja niiden avulla ottaa tehokkaasti haltuun uusia kokonaisuuksia ja taitoja aina kun tarve vaatii.

Kehittäessäsi syvällisesti osaamistasi tiedon soveltamisen ja luomisen kautta vahvistat niitä olemassa olevia hermoverkostoja, joiden varaan jo opittu tieto on rakentunut, mutta ennen kaikkea luot uusia yhteyksiä aihekokonaisuuksien välille. Voit siis hyödyntää oppimaasi tehokkaammin uusissa tilanteissa, ja parhaillaan keksit jopa täysin uusia ajatuksia soveltaessasi tietoa aivan uudessa ympäristössä.

Mitä isomman kokonaisuuden haluat oppia ja hallita, sitä enemmän kannattaa opiskella kaikkien kolmen kategorian avulla vaihdellen niitä tasaisesti. Harjoittele esimerkiksi kokeeseen lukemalla ensin yksi kappale läpi. Tämän jälkeen pyri muistamaan siitä niin paljon kuin mahdollista katsomatta kirjaa. Tee paljon tehtäviä, joissa joudut hyödyntämään juuri opittua. Jos tehtäviä ei ole saatavilla, mikään ei estä keksimästä omia kysymyksiä. Pidä oppimispäiväkirjaa, johon kirjaat erityisesti omia mielipiteitäsi ja teorioitasi opitusta.

Muutama oleellinen huomio

Oppimiskäsityksissä ja keskusteluissa niiden ympärillä viime vuosikymmenten isoimmat trendit ovat olleet ilmiöoppiminen, tutkiva oppiminen, ongelmalähtöinen oppiminen ja muut vastaavat yleistaitoihin painottuvat oppimisjärjestelmät aina alakouluikäisten opetussuosituksista alkaen.

Epäilemättä tarkoitus on hyvä: koululaisista halutaan tehdä uteliaita ja motivoituneita tutkijoita jo heti koulutaipaleensa alussa. Näin he oppisisältöjen lisäksi kartuttavat osaamistaan niissä yleistaidoissa, joita 2000-luvun tehokas työläinen tarvitsee (tiedonhaku, kriittinen ajattelu, tiimitaidot jne.).

Vahvasti tästä näkökulmasta lähtevät opetus- ja oppimismallit kuitenkin ajavat helposti samoihin kuoppiin, joista jokainen löytää itsensä tehdessämme työläitä projekteja aiheista, jotka eivät ehkä vielä ole täysin tuttuja. Nämä sinunkin on syytä huomioida ennen kuin otat massiiviset tiedonluonnin menetelmät käyttöösi:

  • Tiedon soveltaminen ja -luominen on mahdollista ainoastaan silloin kuin oppijalla on jo valmiiksi vahva tietämys aiheesta. Jos esimerkiksi ryhtyy tekemään tutkimusta 1800-luvun torpparielämästä, on edessä kivinen tie, jos autonomian ajan yleisolot ja poliittinen historia eivät ole hallussa.
  • Tiedonhaku on täysin hakuammuntaa, mikäli opiskelijalla ei ole selkeää käsitystä siitä, mitä pitäisi hakea. Tämä taas vaatii vahvaa perusosaamista itse aiheesta.
  • Tietoa ei osata käsitellä oikein tai soveltaa osana laajempaa kokonaisuutta perustietojen ollessa hataralla pohjalla.
  • Tutkiva ja ongelmia ratkaiseva lähestymistapa ei sovellu kaikkeen. Usein olisi paljon tehokkaampaa vain opiskella aihe läpi perinteisemmillä menetelmillä tai jopa opetella ulkoa.
  • Opettajat eivät opeta tarpeeksi tiedonhakuun, -jäsentämiseen, -soveltamiseen ja analysointiin tarvittavia keinoja.
  • Oppijan työmuisti ja havainnointikyky kuluu loppuun toissijaisissa asioissa, kun hän joutuu käyttämään lähes koko kapasiteetin vieraiden asioiden ja käsitteiden selvittämiseen ilman kunnollista taustatukea.

On hieno ajatus, että oppijan tulee ottaa itse vastuu oppimisestaan, mutta tämä on käytännössä mahdotonta ilman kattavaa valikoimaa työkaluja, joita ainoastaan opettaja tai muu sosiaalinen ympäristö voi tarjota. Ei esimerkiksi ole sattumaa, että akateemisten vanhempien lapset päätyvät akateemisille aloille.

Mikäli haluat tutustua tarkemmin aktiivisen oppimisen työkaluihin, tutustu materiaaleihimme