Viisi sitkeästi elävää oppimismyyttiä, joista kannattaa luopua

Oppimisesta ja opiskelusta löytyy valtavasti tietoa, kuten mistä tahansa aiheesta nykyään. Hakukoneesta eivät tulokset lopu kuten eivät sisällöntuottajienkaan ideat ja tavat kierrättää vanhaa sisältöä. Internetin eräs harmillinen ominaisuus on siinä, että virheellinen tieto ja haitalliset trendit saattavat elää tarpeettoman pitkän elämän tai ottaa jopa vallan yleisessä ajattelussa.

Myös oppimiseen liittyy paljon sitkeitä myyttejä, jotka oppimistutkimus on jo aikaa sitten osoittanut virheellisiksi tai vähintään harhaanjohtaviksi. Ne kuitenkin elävät voimissaan ja vaikuttavat vahvasti jopa opettajien ja opetuksen suunnittelijoiden ajatusmaailmaan, puhumattakaan opiskelijoista, jotka etsivät tietoa oman oppimisensa kehittämiseen.

Lähdekriittisyys on eräs tärkeimpiä taitoja hallita, silloin kun haemme tietoa verkosta. Kannattaa aina tarkastella, löytyykö sama tieto muualtakin ja, mitkä tahot sen ovat julkaisseet. Esimerkiksi miljoona seuraajaa ei tee vaikuttajasta automaattisesti alansa ammattilaista.

Myyteillä ja harhaanjohtavalla informaatiolla on usein yhteisiä piirteitä:

• Väite yksinkertaistaa monimutkaista asiaa aivan liian suoraviivaisesti.
• Väitettä ei ole vertaisarvioitua tutkimuspohjaa vaan se perustuu esim. kokemuksiin tai omaan pohdintaan.
• Väite ratkaisee isoja ja monimutkaisia ongelmia yksinkertaisella vastauksella.
• Väite kategorisoi ja luokittelee asioita ilman kunnollista tutkimustietoa.
• Väite kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta. Niin se usein onkin.

Seuraavat oppimiseen liittyvät myytit elävät sitkeästi, mutta niihin kannattaa suhtautua vähintään varauksella. Pahimmillaan ne ainoastaan heikentävät oppimistasi hyvästä tarkoituksesta huolimatta.

1 – Oppimispyramidi

NTL instituutin malli oppimispyramidista

NTL instituutin kehittämä oppimispyramidi on mitä mainioin esimerkki liian pitkälle viedystä yksinkertaistuksesta. Idea on se, että muistamme ainoastaan 5 % luennosta, 10 % kirjasta lukemaamme, 20 % audiovisuaalista materiaalia jne.

Prosentit ja oppimistavat vaihtelevat hieman lähteestä riippuen, mutta eivät lopulta perustu mihinkään. Edes NTL instituutti ei pysty esittämään dataa pyramidin prosenttien tueksi. Opimme toki tehokkaammin itse tekemällä kuin pelkästään passiivisesti vastaanottamalla tietoa, mutta tällaisia prosenttiosuuksia ei voida universaalisti esittää.

Lisäksi prosentit eivät edes täsmää keskenään. Jos opettaja esimerkiksi ensin luennoi aiheesta (5 %), antaa tehtäväksi lukea sama (10 %), jonka jälkeen katsotaan opetusvideo (20 %), siirrytään aihetta demonstroivaan kokeeseen (30 %), jonka tuloksista keskustellaan yhdessä (50 %) on jo opittu aihe 115 % tehokkuudella. Melko hyvä suoritus ottaen huomioon, että pyramidin tehokkaimmat menetelmät ovat vielä käyttämättä.

2 – Oppimistyylit

Oletko auditiivinen, visuaalinen vai kinesteettinen oppija? Tai kenties opit parhaiten pohdiskelemalla analyyttisesti kokeilemisen sijaan. Koetko olevasi impulsiivinen oppija?

Oppimistyylit nousivat 70-luvulla suosioon ja ovat jatkaneet voittokulkuaan siitä asti, vaikkei niille löydy juuri mitään vertaisarvioitua pohjaa oppimistutkimuksen saralla. Luokittelujärjestelmiä löytyy lukuisia ja aihetta tarkastellut Frank Coffield löysi peräti 71 erilaista oppimistyyliä, jota ammattilaiset käyttävät myydäkseen omia ajatuksiaan joko opiskelijoille tai oppijoille.

Oppimistyyliajattelun mukaan tehokkaan oppimisen kulmakivi on ensin tunnistaa itselle sopiva oppimistyyli ja opiskella tämän jälkeen kyseisen tyylin mukaisesti. Esimerkiksi auditiivisen oppijan tulisi kuunnella informaatiota lukemisen tai katsomisen sijaan.

Olisi tietysti hienoa löytää itselle täydellinen tapa oppia, mutta lähes aina oppimistyylien löytämiseen laaditut kyselyt testaavat lähinnä, mitä tapoja oppija suosii tällä hetkellä. Tiedolla ei kuitenkaan välttämättä ole mitään tekemistä sen kanssa, miten oppisimme parhaiten. Voi yksinkertaisesti olla niin, että opiskelija on vain valinnut itselleen helpoimman, ei suinkaan tehokkaimman, tavan oppia. Mahdollisesti hän ei edes tunne tehokkaimpia tapoja oppia.

Oppimistyylien mukainen oppiminen on myös usein mahdotonta järjestää. Miten esimerkiksi opiskelisit kinesteettisesti oikeustieteellisen pääsykokeisiin? Kuinka kuvailet auditiivisesti, miltä sinisen eri sävyt näyttävät? Käytännössä siis et juuri koskaan pääse oppimaan tehokkaasti, jos olet määritellyt itsesi tiukasti tiettyyn kategoriaan.

Suurin ongelma oppimistyyleissä lienee se, että pahimmillaan ne johtavat oppimistulosten heikkenemiseen, jos oppija sulkee tieten tahtoen aistikanaviaan tai oppimiskeinoja käytöstään. Tutkimukset ovat osoittaneet, että opimme parhaiten, kun käytämme mahdollisimman montaa aistikanavaa ja teemme oppimisesta mahdollisimman aktiivista.

Miksi kehittää itselleen suoritustasoa heikentävä minäkuva, joka ei perustu todellisuuteen?

3 – Yksittäisten tietojen ja kokonaisuuksien opiskelu on turhaa, kun minkä tahansa tiedon löytää hakukoneesta välittömästi

Voi tuntua perin järjettömältä opiskella mitään syvällisesti, saati sitten yrittää muistaa sitä pitkien aikojen päästä. Laajojen kokonaisuuksien ja informaatiomäärien oppiminen ja muistaminen on työlästä siinä missä sama informaatio olisi klikkauksen päässä verkossa. Miksi siis opiskella turhaan?

Ensinnäkin internet on täynnä informaatiota, josta vain murto-osa on luotettavaa. Mitä luemme, näemme ja kuulemme määrittyy sillä, mitä tiedämme etukäteen. Jos et ole opiskellut aihetta laisinkaan, ei sinulla ole käytännössä mitään pohjaa, josta aloittaa tiedonhaku verkosta. Ensimmäinen vastaantuleva artikkeli tai blogi luo tämän pohjan ja siitä eteenpäin mennään sen mukaan. Jos tämä informaatio on virheellistä, voi koko ajattelu ohjautua väärille urille.

Jos emme opiskele mitään etukäteen emme kykene erottamaan väärää informaatiota oikeasta tai ylipäätänsä vertailemaan eri lähteitä keskenään. On myös käytännössä mahdotonta tuottaa omaa tietoa tai sisältöä ilman vankkaa pohjaosaamista.

Lisäksi yleissivistyksen ja kriittisen keskustelun taito auttavat yllättävissäkin paikoissa. On todella noloa joutua tilanteisiin, jossa et selvästikään kykene antamaan täysipainoista mielipidettä keskusteluun osaamattomuuden vuoksi.

Muistitekniikat ja ulkoa opettelu tuntuvat vanhanaikaisilta tavoilta oppia, mutta kannattaa antaa niille mahdollisuus nykyisen ähkyinformaation maailmassa. Opiskelemalla perustan vahvaksi pystyt suodattamaan väärän informaation salamannopeasti.

4 – Tutkiva oppiminen on paras tapa oppia

Oppimiskäsityksissä ja keskusteluissa niiden ympärillä viime vuosikymmenten isoimmat trendit ovat olleet ilmiöoppiminen, tutkiva oppiminen, ongelmalähtöinen oppiminen ja muut vastaavat yleistaitoihin painottuvat oppimisjärjestelmät aina alakouluikäisten opetussuosituksista alkaen.

Epäilemättä tarkoitus on hyvä: opiskelijoista halutaan tehdä uteliaita ja motivoituneita tutkijoita jo heti koulutaipaleensa alussa. Näin he oppisisältöjen lisäksi kartuttavat osaamistaan niissä yleistaidoissa, joita 2000-luvun tehokas työläinen tarvitsee (tiedonhaku, kriittinen ajattelu, tiimitaidot jne.).

Vahvasti tästä näkökulmasta lähtevät opetus- ja oppimismallit kuitenkin ajavat helposti samoihin kuoppiin, joista jokainen löytää itsensä tehdessämme työläitä projekteja aiheista, jotka eivät ehkä vielä ole täysin tuttuja:

• Tiedon soveltaminen ja -luominen on mahdollista ainoastaan silloin kuin oppijalla on jo valmiiksi vahva tietämys aiheesta. Jos esimerkiksi ryhtyy tekemään tutkimusta 1800-luvun torpparielämästä, on edessä kivinen tie, jos autonomian ajan yleisolot ja poliittinen historia eivät ole hallussa.
• Tiedonhaku on täysin hakuammuntaa, mikäli opiskelijalla ei ole selkeää käsitystä siitä, mitä pitäisi hakea. Tämä taas vaatii vahvaa perusosaamista itse aiheesta.
• Tietoa ei osata käsitellä oikein tai soveltaa osana laajempaa kokonaisuutta perustietojen ollessa hataralla pohjalla.
• Tutkiva ja ongelmia ratkaiseva lähestymistapa ei sovellu kaikkeen. Usein olisi paljon tehokkaampaa vain opiskella aihe läpi perinteisemmillä menetelmillä.
• Opettajat eivät opeta tarpeeksi tiedonhakuun, -jäsentämiseen, -soveltamiseen ja analysointiin tarvittavia keinoja.
• Oppijan työmuisti ja havainnointikyky kuluu loppuun toissijaisissa asioissa, kun hän joutuu käyttämään lähes koko kapasiteetin vieraiden asioiden ja käsitteiden selvittämiseen ilman kunnollista taustatukea.

Tutkivan oppimisen isoin ja valitettavasti varsin yleinen sudenkuoppa on se, että mennään ikään kuin takapuoli edellä puuhun, eli aloitetaan tiedon syventämisestä ilman, että mitään syvennettävää edes on. Opettajat luovuttavat perustyön vastuun oppijoille osana yksilölähtöistä oppimista.

On hieno ajatus, että oppijan tulee ottaa itse vastuu oppimisestaan, mutta tämä on käytännössä mahdotonta ilman kattavaa valikoimaa työkaluja, joita ainoastaan opettaja tai muu sosiaalinen ympäristö voi tarjota. Ei esimerkiksi ole sattumaa, että akateemisten vanhempien lapset päätyvät akateemisille aloille.

5 – Motivaatio johtaa oppimiseen

Jos oppiminen ei tunnu luonnistuvan tai aihe kiinnostavan on helppo suunnata syyttävä sormi motivaation puutteeseen. Tietenkään emme opi, jos emme ole motivoituneita. Tätä myöten on syntynyt sitkeä myytti, että ensin tulisi luoda motivaatio ja innostus, jonka jälkeen oppiminen tapahtuu kuin itsestään.

On tietysti hienoa olla motivoitunut, mutta järjestys on todellisuudessa päinvastainen. Oppiminen ja onnistuminen johtavat motivaatioon, joka taas ruokkii tulevaisuuden onnistumisia. Motivaation ja oppimistulosten välillä ei ole löydetty juurikaan korrelaatiota, mutta onnistumisten ja motivaation on.

Älä siis käytä turhaan energiaasi motivaation etsimiseen, vaan aloita helpoimmasta tehtävästä tai kokonaisuudesta, jonka haastavan aiheen keskeltä löydät. Päätä, että hoidat vähintään sen kunnialla. Isolla todennäköisyydellä ensimmäinen voitto antaa virtaa hoitaa myös seuraavat. Pikkuhiljaa purosta muodostuu joki ja joesta järvi. Vastaavasti opiskelusta tulee yhä helpompaa, kun pienet onnistumiset ruokkivat hyvien rutiinien ja tapojen kehittymistä.

Jos kiinnostuit tehokkaimmista tavoista oppia, käy tutustumassa kurssiimme Tehokkaimmat opiskelutekniikat.

Hauskaa oppimista!