On hyvin mahdollista, että juuri nyt kuuntelet musiikkia samaan aikaan kuin luet tätä artikkelia. Ainakin itselläni soi taustalla juuri nyt instrumentaalinen jazz. Tässä ei tietysti ole ongelmaa niin pitkään kun en ala kuunnella tarkemmin saksofonisooloa tai kontrabasson skaaloja. Parhaimmillaan musiikki voi jopa auttaa keskittymistä, mutta olemme aina vaaravyöhykkeellä tehdessämme kahta tai useampaa asiaa samaan aikaan, tai ehkä oikeammin limittäin.
Nyky-yhteiskunnassa ja erityisesti työelämässä tehokkuus, nopeus ja suorittaminen ovat nousseet turhankin keskeisiksi arvoiksi. Mikäli et kykene pysymään alati kiihtyvän koneiston tahdissa ja vähintään näyttämään kiireiseltä, olet auttamatta aikaasi jäljessä.
Kiireen myötä tulee myös tarve jakaa huomio moneen kohteeseen yhtä aikaa ja reagoida jokaiseen ärsykkeeseen lähes paniikinomaisesti. Ei olekaan ihme, että monen asian yhtäaikainen tekeminen (tai ainakin sen yrittäminen) eli multitaskaaminen on yleistynyt. Mutta onko siitä mitään hyötyä vai pikemminkin haittaa?
Mitä on multitaskaaminen?
Sanana multitaskaaminen (suomen käännös “moniajo” kuulostaa typerältä) on jo arkikielistynyt ja käytämme sitä luontevasti aina, kun puhumme tekevämme useita asioita samanaikaisesti. Joissain tapauksissa tämä on oikeasti jossain määrin mahdollista, mikäli toinen asioista ei vaadi laisinkaan tietoista huomiota. Sinulta esimerkiksi onnistuu varmaan kohtuullisen hyvin eteenpäin käveleminen samalla, kun kuuntelet podcastia ja hörpit aamukahveja työmatkalla. Tällöin voidaan puhuayksinkertaisesta multitaskaamisesta, jolloin saatamme löytää aidosti lisää aikaa kalenteriimme yhdistelemällä rutiiniaskareita esimerkiksi oppimiseen.
Sen sijaan kahden kognitiivisesti vaativamman tehtävän yhtäaikainen tekeminen ei onnistu niin hyvin. Nykyään on tavallista istahtaa sohvalle katsomaan streamauspalveluiden antia, mutta niiden sisältö ei silti riitä tarjoamaan tarpeeksi sähköä dopaamininnälkäisille aivoillemme, jolloin älypuhelin hakeutuu automaattisesti käteen. Pahimmillaan huomio jakautuu streamauspalvelun lisäksi sosiaalisen median selailuun, kaverien kanssa chattailuun ja verkkokaupan tarjousten selailuun.
Luulemme kykenevämme tekemään näitä asioita tehokkaasti samaan aikaan, mutta todellisuudessa aivomme kuluttavat valtavasti energiaa jatkuvasti vaihtamalla huomionkohteesta toiseen eikä todellista keskittymistilaa pääse muodostumaan. Lopulta emme saa oikein mistään yksittäisestä asiasta kiinni ja olo on lopettaessa lähinnä ärtynyt ja sekava. Tässä tapauksessa puhutaan monimutkaisesta multitaskauksesta, joka pelkästään heikentää suoritustasoamme.
Oppimisen kontekstissa esim. jalkapallopelin katsominen yhtäaikaa opiskelun kanssa on multitaskausta, vaikka kokisit olevasi mestari vaihtamaan huomiosi kohteesta toiseen tilanteen niin vaatiessa. Todellisuudessa kuitenkin jaat työmuistisi ja tarkkaavaisuutesi pienen kapasiteetin kahteen erilliseen asiaan ja aivoparkasi kuormittuu entisestään, kun sen on kyettävä päättämään, kumpi milloinkin on tärkeämpi.
Tutkimukset ovat yksimielisiä siitä, että multitaskaus heikentää suorituksen tasoa kaikkien samaan aikaan suoritettavien tehtävien osalta. Mitä monimutkaisempia tehtävät ovat, sitä todennäköisempää on, että aikaa kuluu merkittävästi, usein jopa kaksinverroin, enemmän tehtävien valmiiksi saamiseen kuin, jos ne olisi tehnyt yksitellen. Samalla virheiden määrä kasvaa reilusti. Esimerkiksi nykyään liikenneonnettomuudet liittyvät enenevässä määrin älylaitteiden käyttöön liikenteessä.
Yksinkertaisesti sanottuna: mitä enemmän samanaikaisia tehtäviä sitä tehottomampaa suorittaminen on ja sitä enemmän virheitä teemme.
Miksi multitaskaamme?
Miksi sorrumme niin helposti multitaskaamaan, vaikka varmasti ainakin jollain tasolla ymmärrämme, että keskittymiskykymme lähinnä kärsii liiallisista ärsykkeistä ja huomion kohteista? Yleisimpiä syitä tähän ovat:
- Vaikean ja keskittymistä vaativan asian pehmentäminen toisella asialla
- Riippuvuus ärsykkeistä - erityisesti älypuhelimen kautta
- FOMO (fear of missing out)
- Oman keskittymiskyvyn yliarvioiminen
- Kiireisen ja tehokkaan ihmisen identiteetti
Olet ehkä kuullut prokrastinoinnista eli vaikean ja keskittymistä vaativan asian lykkäämisestä, sillä aloittaminen tuntuu suorastaan ylivoimaiselta. Tämä on myös yleinen syy multitaskaamiseen. Vaikea asia koetaan aivoissa jopa hieman samalla tavalla kuin kipuaistimus, jolloin tiedostamatta aivomme pyrkivät pehmentämään kokemusta jollain tavalla. Kenties esim. musiikki tai podcastin kuuntelu saisi meidät paremmalle mielelle ja näin auttaisi keskittymään.
Toinen keskeinen syy liittyy siihen, että aivan liian monella älypuhelin on liimautunut käteen tai vähintään käden ulottuville käytännössä 24/7. Tätä myöten siihen ja sen tarjoamaan ikuiseen virikevirtaan on helppo kehittää riippuvuus. Saamme jatkuvia dopamiiniannoksia reagoimalla ilmoituksiin ja selailemalla yhä uusia turhanpäiväisiä lyhytvideoita. Ei siis mikään ihme, että älypuhelimista on tullut keskeisimpiä keskittymisen rikkojia. Käsi ylös, kuka on joskus lukenut Whatsapp-viestin ajaessa autoa.
FOMO liittyy keskeisesti edelliseen ja on myös yksi suurimmista multitaskauksen syistä. Sisältöä ja meitä näennäisesti kiinnostavaa informaatiota on nykyään käytännössä rajattomasti ja siihen pääsee käsiksi naurettavan helposti. Informaatio ei ole enää kovaa valuuttaa, vaan sen kuluttajien huomio. Pelkäämme jäävämme jostain keskeisestä paitsi, jos emme ole koko ajan kaikkialla tavoitettavissa ja selailemassa meille syötettyä informaatiota. Niinpä koitamme voittaa mahdottoman taistelun yrittämällä tehdä montaa asiaa samanaikaisesti.
Saatamme myös multitaskata puhtaasti siitä syystä, että sorrumme yliarvioimaan oman keskittymiskykymme. Huonosta tavasta muodostuu helposti uusi normaali, emmekä ehkä enää edes muista, miltä tuntuu keskittyä täysillä ja päästä kenties jopa erittäin keskittyneeseen flow-tilaan. Sama ilmiö pätee myös liian vähiin yöuniin. Monet väittävät selviävänsä vähillä yöunilla, mutta krooninen unenpuute on vain saanut heidät tottumaan zombiena kävelemiseen, eikä aidosti pirteää oloa enää edes muisteta.
Viimeisenä seikkana multitaskaukseen kannustaa myös niin sanottu kiireisen ihmisen identiteetti. Erityisesti työelämässä on houkuttelevaa brändätä itsensä jatkuvasti liiankin kiireiseksi työn sankariksi, joka jatkuvasti taiteilee suorittamisen ja loppuunpalamisen rajamailla. Emme välttämättä nauti tällaisesta identiteetistä, mutta se tuntuu oikealta ratkaisulta hektisessä ja kilpaillussa työympäristössä.
Näin pääset eroon haitallisesta multitaskaamisesta
Tässä vaiheessa lienee selvää, että multitaskaus on tapa, josta kannattaa päästä eroon. Erityisesti kannattaa olla tarkkana, kun kyseessä on complex multitaskaus, jossa huomio kiinnittyy kahteen keskittymistä vaativaan asiaan samanaikaisesti.
Aivan ensimmäiseksi huomio kannattaa kiinnittää seuraaviin seikkoihin, jotka ylipäätänsä tekevät multitaskauksen mahdolliseksi:
- Fyysinen ympäristö
- Digitaalinen ympäristö
- Kognitiivinen ympäristö
Fyysinen ympäristö viittaa kaikkiin ympärillämme oleviin asioihin, jotka voivat viedä huomiomme tai houkutella meidät pois huomiota vaativan asian äärestä. Lähes kaikilla koti on haastavin ympäristö, vaikka etätöiden tai etäopiskelun hyödyt ovat monessa mielessä kiistattomia. Silti juuri kotona olemme kaikkien niiden ärsykkeiden ympäröimiä, joita teemme päivittäin arjessamme. Näin työ ja arki helposti sekoittuvat ja alamme jopa tiedostamatta siivoilemaan, kun pitäisi keskittyä etäpalaveriin.
Lähes aina vaativaa keskittymistä vaativissa projekteissa, kuten pääsykokeisiin valmistautumisessa, muun tilan valitseminen on järkevää. Mikset menisi vaikka kirjastoon, jonka ympäristö suorastaan houkuttelee keskittymään intensiivisesti?
Digitaalinen ympäristö tarkoittaa ennen kaikkea älylaitteitasi, sovelluksiasi ja välilehtiä selaimessa. Nykyiset digitaaliset ympäristöt mahdollistavat tehokkaan työskentelyn, mutta samalla ne suorastaan vaativat multitaskaamaan ja sirpaloimaan oman huomiokyvyn sinne ja tänne.
Jos työskentelet tietokoneella, helpoin tapa karsia kiusausta on siirtää muut älylaitteet kokonaan käden ulottumattomiin, mielellään toiseen huoneeseen. Avaa ainoastaan ne sovellukset ja välilehdet, joita todella tarvitset työskentelyyn.
Sekä kännykkälle että tietokoneelle löytyy nykyään runsaasti erilaisia blokkeri-sovelluksia, jotka estävät muiden kuin tarvitsemiesi sovellusten avaamisen. Tämän voi olla hyvä ratkaisu, jos muuten multitaskaus ei pysy kurissa.
Kognitiivinen ympäristö tarkoittaa ajatusmaailmaasi ja aivojesi tapoja reagoida ärsykkeisiin. Jos aivot ovat oppineet reagoimaan kaikkeen ja janoavat jatkuvasti dopamiiniannoksia, on keskittyminen ja yhdessä asiassa pysyminen varmasti työlästä.
Osalle keskittyminen yhteen asiaan kerrallaan on luonnollisempaa kuin toiselle, mutta jokainen pystyy silti harjoittamaan aivojaan ja ajatusmaailmaansa keskittymiseen liittyen. Pelkästään onnistuneet keskittymisjaksot vievät eteenpäin, eikä ole laisinkaan huono idea kokeilla meditointi- tai mindfullness -harjoittelua. Ne vaativat aluksi jonkun verran tietoista työtä, mutta myös niistä on mahdollista rakentaa itselleen tiedostamaton rutiini.
Viisi tapaa karsia multitaskaus omasta arjesta
Nyt tiedät mihin sinun pitää kiinnittää huomiosi, kun lähdet karsimaan multitaskausta ja sen juurisyitä omasta arjestasi. Käydään seuraavaksi läpi viisi konkreettista tapaa, joita voit soveltaa kaikessa tekemisessäsi.
Asenne: keskityn aina yhteen asiaan kerrallaan
Ensimmäinen ja kenties tärkein tapa pysyä erossa haitallisesta multitaskauksesta on kehittää itselleen oikeanlainen asenne asiaa kohtaan. Tämä liittyy äsken mainittuun kognitiiviseen ympäristöön. Parhaimmillaan voit rakentaa itsellesi identiteetin ihmisenä, joka osaa suunnata tarkkaavaisuutensa tietoisesti haluamaansa asiaan.
On liiankin helppoa ajatella olevansa tietynlainen ihminen, jolla ei ole kovinkaan paljon vaikutusmahdollisuuksia omassa elämässä tai taidoissa. Synnyt tiettyjen ominaisuuksien kanssa ja ne ovat pysyviä.
Asia ei kuitenkaan todellisuudessa ole näin. Psykologi Albert Banduran kehittämä käsite minäpystyvyys kuvaa sitä, kuinka paljon koemme kykenevämme vaikuttamaan asioihin ja uskomme selviytyvämme eri tilanteista omilla kyvyillämme. Aiheesta tehty tutkimus on osoittanut, että korkean minäpystyvyyden omaavat ihmiset tosiaankin pärjäävät paremmin haastavissa ja keskittymistä vaativissa asioissa.
Vastaavasti Carol Dweckin mindset -teoria korostaa, että ihmiset, jotka uskovat mahdollisuuteen kasvaa ja kehittyä pärjäävät paremmin kuin ihmiset, jotka uskovat ominaisuuksiensa olevan pääosin pysyviä. Esimerkiksi, jos joku pitää itseään huonona matematiikassa, eikä usko kehittymismahdollisuuksiinsa, hän todennäköisesti myös suoriutuu heikommin, eikä edes halua ponnistella tulosten eteen.
Asenne siis ratkaisee paljonkin. Jos uskot olevasi perinnöllinen multitaskaaja, etkä mahda sille mitään, todennäköisesti myös toimit näin. Jos taas pystyt kuvittelemaan itsesi ihmisenä, joka aidosti pystyy vaikuttamaan valintoihinsa, myös parannat mahdollisuuksiasi hallita omaa keskittymistäsi. Tämä vaatii harjoittelua, mutta on täysin tehtävissä.
Ympäristö - poista kaikki tarpeeton ympäriltäsi
Seuraava toimi liittyy fyysiseen ja digitaaliseen ympäristöön. Jos elät kaaoksen keskellä, myös kognitiivinen maailmasi ajautuu helposti kaaokseen. Koet väistämättä, että ympäristön jatkuvat ärsykkeet hallitsevat sinua, etkä sinä niitä.
Suurin osa reaktiotavoistamme ulkoisiin asioihin on enemmän tai vähemmän tiedostamatonta. Saatat usein huomata selaavasi somesi feediä ilman, että sinulla on tietoista muistikuvaa siitä, milloin otit puhelimen käteesi ja avasit sosiaalisen median. Nykyisessä huomiotaloudessa tuotteet on rakennettu tarkoituksella koukuttamaan ja vetoamaan tiedostamattomaan nopeasti päätöksiä tekevään mieleemme.
Helpoin keino päästä eroon tästä tiedostamattomasta pakosta on tehdä keskittymisympäristöstä mahdollisimman kliininen ja minimalistinen. Pidä ulottuvillasi ainoastaan niitä tavaroita, sovelluksia, välilehtiä, kirjoja, työskentelyvälineitä jne. joita oikeasti tarvitset työssäsi.
Suunnittelu - suunnittele etukäteen mitä teet ja kuinka kauan
Suunnittelukin vaatii tietoista ponnistelua ja voi monen asian kohdalla tuntua ylimääräiseltä työvaiheelta. Näin ei kuitenkaan ole, vaan suunnitteluun käytetty aika voitetaan yleensä moninkertaisesti takaisin työtehossa.
Muilla oppitunneilla käymme kattavasti läpi, miten voi rakentaa toimivia pitkän tähtäimen suunnitelmia, jotka sitten puretaan viikko- ja päiväsuunnitelmiksi ja tehtävälistoiksi. Kuulostaa työläältä, mutta niiden avulla saa oman ajankäytön oikeasti haltuun ja näin ollen taklaa myös merkittävästi multitaskauksen juurisyitä, kun asiat on aikataulutettu ja priorisoitu.
Omassa jokapäiväisessä työskentelyssä ehkä tärkein keino on kyetä suunnittelemaan jokainen tehtäväkokonaisuus lyhyesti ennen aloittamista. Riittää kun vastaat seuraaviin kysymyksiin:
- Mitä teen ja mitkä ovat tavoitteet?
- Kuinka kauan keskityn?
- Mitä teen keskittymisen jälkeen?
Riittää kun vastaukset käy läpi mielessä ennen aloittamista. Sillä tavalla mieli on etukäteen orientoitunut keskittymään määrätyn ajan huomiota vaativan asiaan. Samalla tiedät, kuinka pitkään aiot keskittyä ja mitä sen jälkeen tapahtuu. Jälleen siis saamme kaaoksen keskelle luotua järjestystä ja prioriteetteja.
Keskittyminen - pidä yllä keskittymistäsi ja tee siitä tapa
Kun olet aloittanut työskentelyn, on suurin haaste kyetä pitämään yllä keskittymistä huomion kohteeseen. Kuten mainittu mahdollisten häiriötekijöiden eliminointi etukäteen on yksi parhaista keinoista.
Ei myöskään ole huono idea hyödyntää pomodoro-tekniikkaa eli asettaa valmiiksi ajastin (manuaalinen tai digitaalinen) mittaamaan aikaa, jonka aiot keskittyä täysillä. Keksittymisjakson perään voit pitää tauon ja palkita itsesi esim. lyhyellä hetkellä älypuhelimesi seurassa. Pomodorossa suosittu taktiikka on 25 minuuttia aina keskittymistä kerrallaan, jota seuraa viiden minuutin tauko. Kannattaa kuitenkin kokeilla eri pituisia keskittymisjaksoja ja löytää itselleen sopivin.
Keskittyminen on taito, jota voi harjoitella siinä missä muitakin taitoja. Älä siis luovuta alussa, jos työskentely tuntuu vaikealta. Yksittäisenkin session aikana saatat löytää flow-tilan, vaikka aloittaessa motivaatio tuntuisi olevan nollassa. Mitä useampia onnistuneita keskittymisjaksoja saat toteutettua, sitä luontevampi osa työskentelyäsi niistä tulee.
Ihmiset - Huomioi myös inhimilliset tekijät
Hyvin todennäköisesti elämääsi kuuluu myös muita ihmisiä, jotka vaikuttavat osiltaan ajankäyttöösi ja kykyysi keskittyä. Suuri osa ulkoisista häiriöistä ja houkutuksista aloittaa uusi asia ensimmäisen rinnalla liittyykin muihin ihmisiin. Kenties haluat tsekkailla Whatsappisi, kaverisi pyytää sinua salille, työkaverisi tulee keskeyttämään kriittisellä hetkellä, lapsesi valittaa tylsyyttä tai puolisosi pyytää auttamaan ruoanlaitossa.
Läheiset ihmiset ovat parhaita asioita elämässä, mutta voivat myös aiheuttaa keskeytyksiä ja lisätä fyysisen ympäristömme kiusauksia alkaa tekemään muita asioita keskittymisen ohella.
Parhaiten tämän riskin saa kitkettyä yksinkertaisesti kertomalla etukäteen ympäristön ihmisille, että aiot keskittyä ja toivot siihen häiriötöntä mahdollisuutta. Kerro heille, milloin aiot lopettaa ja olet jälleen saavutettavissa. Myös sosiaaliset suhteesi paranevat tämän myötä, sillä näin keskityt myös täysillä niihin silloin kun niiden aika on.
Lopuksi
Toivottavasti pääsit tänne saakka artikkelissa ilman, että huomiosi karkasi muihin asioihin. Jos näin kävi niin älä huolestu. Multitaskaamisen välttely nykymaailmassa on oikeasti vaikeaa ja vaatii säännöllistä harjoittelua. Jos kiinnostuit aiheesta ja itsesi kehittämisestä, kannattaa vilkaista oppituntiemme tarjontaa. Myös multitaskaukseen syvennytään siellä perinpohjaisemmin.
Hyviä keskittymishetkiä sinulle!